| Nimi: Lolly |
16.11.2010 17:26 |
Niin että jatkanpas nyt;
Hain satulan ja suitset, jotka sitten laitoin Wellylle. Se otti kuolaimet kiltisti suuhunsa eikä satuloidessakaan kiukutellut. Vedin kypärän päähäni hanskat käteen. Talutin Wellyn maneesiin mutta siellä olikin estetunti menossa joten käännyin ympäri ja suuntasin kentälle. Minulla oli tänään huono onni; kentällä ratsasti jo kaksi muuta hoitajaa ja heillä oli niin hauskaa etten halunnut tuppautua sekaan. Päätin siis lähteä maastoilemaan. Nousin selkään ja käänsin ratsuni metsäpolulle. Kävelimme rauhallisesti huurteen peittämällä tiellä. Ilmassa oli vähän sumua, joka sai aikaan salaperäisen tunnelman. Aloin kerätä ohjia kun Welly yllättäen nosti päänsä ja hirnui kimeästi. Se katsoin liikahtamaatta jotakin utuisella pellolla. En itse erottanut mitään. Sitten näin vanhan variksenpelätin seisovan keskellä peltoa. Ei kai Welly siitä ollut niin kiinnostunut? Katsoin tarkemmin ja nyt näin epäselvän hahmon kauempana. En tiennyt mikä se oli mutta jostain syystä minua alkoi kiinnostaa kovasti ja halusin ottaa selvää asiasta. Käänsin Wellyn sinne päin ja nostin ravin. Lähemmäksi tullessamme huomasin sen olevan hevonen. Hämmästyin ja ajattelin luulevani vain, mutta sitten näin sen liikkuvan enkä enää voinut epäillä. Hevonen oli laiha ja takkuinen. Sitä ei varmasti oltu harjattu pitkään aikaan. Kun se huomasi meidän lähestyvän, se lähti keinahtelevaa ravia pois päin. Painoin kantapääni Wellyn kylkiin ja lähdin takaa-ajoon. Harmi kyllä toinen hevonen huomasi suunnitelmani ja lähti sekin laukkaamaan. Hoputin Wellyä koska tiesin ettei niin huonokuntoinen hevonen ollut vaikea saada kiinni. Welly kyllä juoksi täysiverisen nopeudellaan mutta minulle oli vaikeampaa pysyä selässä... Saavutimme pian hevosen ja kun se huomasi meidät vierellään, se ilmeisesti luovutti. Korskahdellen se hiljensi vauhtiaan ja jäi tuijottamaan meitä korvat luimussa. Laskeuduin satulasta ja yritin ottaa sitä kiinni. Ollessani noin kahden metrin päässä, se heitti päänsä ilmaan ja naksautti hampaansa uhkaavasti yhteen. Astuin pelästyneenä taakse päin. Huomasin vasta nyt kuinka iso se oikeastaan oli. Kaivelin taskujani ja onnistuin löytämään sieltä sokeripalan. Welly olisi tietenkin halunnut sen ja tuli luokseni. Silitin sen kaulaa ja kerroin että halusin auttaa laihaa hevosta. Käänsin päätäni, ja yllätyin todella! Hevonen seisoi aivan takanani. Se antoi minun koskettaa päätään ja hamusi sokerin kädeltäni. Tulin hyvin iloiseksi mutta sitten tajusin etten saisi millään sitä vietyä tallille. Minulla ei ollut riimua, eikä mitään millä olisin voinut taluttaa sitä. Katselin avuttomana molempia hevosia. Ne seisoivat turvat vastakkain kuin parhaat ystävät. Suunnitelma alkoi kehittyä päässäni. Se oli vaikea ja jopa vähän vaarallinen, mutta minun piti luottaa Wellyyn. Otin suitset sen päästä. Se katsoi minua hämmästyneenä mutta pysyi paikallaan. Lähestyin nyt toista hevosta suitset kädessäni. Se hermostui, mutta Welly pysyi niin rauhallisena että sekin rauhoittui. Sain suitset sen päähän ja onneksi ne olivat aika hyvän kokoiset. Säädin vain poskihihnaa vähän pidemmäksi. Nousin Wellyn selkään. Pidin ohjista kiinni ettei vieras hevonen pääsisi lähtemään omille teillee, ja vielä Wellyn arvokkaat suitset päässään. Onnistuin jotenkin ratsastamaan tallille ilman suitsia ja taluttamaan samalla toista hevosta joka ei olisi halunnut seurata. Useasti melkein putosin mutta sain viime hetkellä itseni tasapainoon. Pihalla Tuisku tuli minua vastaan ja kauhistui nähdessään mitä toin mukanani. Selitin hänelle ja hän vei hevosen talliin hoidettavaksi. Itse menin Wellyn kanssa sen karsinaan. Riisuin satulan sen selästä ja harjasin sen kunnolla. Se rouskutteli tyytyväisenä heiniä eikä huomannut mitään vaikka harjasin sen hännän melko kovaa. Kun olin saanut sen valmiiksi, annoin sille palan kuivaa leipää jonka löysin kaappini pohjalta. Menin toimistoon kysymään salaperäisestä hevosesta. Tuisku kertoi kutsuneensa eläinlääkärin paikalle. Hän oli tuntenut hevosen koska oli hoitanut sitä monta kertaa ennenkin. Se oli viety omistajalleen. Tämä oli ollut iloinen saadessaan hevosensa takaisin ja sanonut yllättävänsä minut jotenkin. Kotiin tullessani löysinkin postilaatikostamme porkkanapussin Wellylle ja karkkipussin minulle oli hauska seikkailu ja onneksi se päättyi hyvin. Myöhemmin sitten tutustuinkin hevoseen ja pääsin jopa hoitamaan sitä se ei kuitenkaan liity Lehtipolun talliin eikä Wellyyn joten en kerrokkaan enempää... 
LOPPU |
|
| Nimi: Lolly |
15.11.2010 21:17 |
Tulin nyt taas hoitamaan rakasta Wellyäni, vaikka edelliseen tarinaan ei vielä olekkaan vastattu...
On aamuja, jolloin ei millään jaksaisi nousta. Tämä oli sellainen! Aurinko paistoi ikkunasta ja syksyn viimeiset linnut vielä laulelivat puissa. Keittiöstä kuului ääniä, muut olivat selvästi jo heränneet. Päätin ryhdistäytyä ja nousin istumaan. Ulos katsottuani huomasin että olma oli mitä mahtavin. Enää en jäänyt laiskottelemaan vaan suuntasin keittiöön jossa söin aamupalani. Etsin tallikamani kaapista ja suuntasin bussipysäkille.
Tulin tallille. Hirnahtelu ja kavioden kopina toivottivat minut tervetulleeksi. Menin Wellyn luokse ja halasin sitä. Se hörisi minulle ihanasti ja olin varma, etten löytäisi mistään parempaa paikkaa kuin tallin, hoitsuni karsinan hiljaisen nurkan. Sujautin riimun Wellyn päähän. En sitonut sitä kiinni, olihan se niin rauhallinen. Otin harjan ja aloitin harjauksen. Wellyn ruskea karva oli ihanan pehmeä ja lämmin. Harjatessani hevonen venytti nautinnollisesti ylähuultaan ja näytti niin hassulta etten voinut olla nauramatta. Pitkät jouhet olivat ihmeen siistit enkä joutunut käyttämään kampaa paljoakaan. Kohta katselin tyytyväisenä aikaansaannostani ja ihailin kaunista ruunaa.
Lähdin satulahuoneelle päin kun vastaani juoksi nuori tyttö ratsastushousuissan ja kypärä päässään.
-Apua! ____ on kipeä! Se... Se kai kuolee!
-Mitä? Mikä sille tuli? Kyselin pelästyneenä.
Tyttö oli niin peloissaan ettei pystynyt puhumaan selvästi. sain kuitenkin selville että hän oli vienyt ruokaa hevosille ja huomannut yllättäen Sunnyn hirnuvan karsinassaan ja kuopivan lattiaa. Hänen mukaansa sen silmät olivat pyörineet ja se oli hengittänyt huonosti. Menin kiireesti Sunnyt karsinalle ja näin sen syömässä heiniään kaikessa rauhassa. Ihmettelin asiaa ja kävin kysymässä Tuulilta.
Hän nauroi ja sanoi meille:
- Se on kunnossa. Jotkut ponit vain odottavat ruokaansa niin innokkaasti.
Tyttö rauhoittui ja melkein ja nauroi omalle mokailulleen. Kun hän tarkemmin ajatteli, ei Sunny ollutkaan kovin vaarallisen näköinen. Hän oli vain peloissaan vähän suurennellut asioita.
Menin helpottuneena takaisin Wellyn karsinalle ja sain kokea toisen yllätyksen; Se oli tyhjä!
Olin tietenkin unohtanut oven auki, ja koska en ollut sitonut sitä kiinni, oli se karannut. Lähdin ulos ja pyysin kaikki etsimään Wellyä. Se löytyi melkein heti laitumen viereltä "juttelemasta" Jessen kanssa. Kiitin muita avusta ja vein Wellyn sisään. Nyt sidoin sen huolellisesti, ettei se toista kertaa karkaisi. Lähdin hakemaan satulaa jonka olin kiireessä täysin unohtanut.
Jatkan myöhemmin... |
|
| Nimi: SandryWah |
10.11.2010 17:18 |
Katselin tympääntyneenä ulos auton ikkunasta. Maisevat vilisivät silmissä. Aloin kieputtaa vaaleaa hiussuortuvaa etusormeni ympäri. Tein aina niin, kun minua jännitti tai stressasi. Se oli kuin refleksi.
- No, mikä nyt? äiti kysyi. Katselin sormepäätäni joka alkoi muuttua sinertäväksi hiusten kuristuksessa.
- Äh, ei mi-täään, sanoin äänensävyllä, jonka olisi pitänyt selventää äidille ettei tarvitsisi taas alkaa ylihuolehtivaiseksi. - Kai täällä saa vielä jännitää normaalisti?
Äiti hymähti jotakin epäselvää ja keskittyi taas ajamiseen. Olimme pitkään hiljaa. Olimme jo kauan sitten poistuneet kaupungista, ja ajaneet pitkään keskellä korpea, mutta nyt saavuimme "landelle". Peltoja, pitkiä pihateitä ja harvasti olevia punaisia taloja näkyi silmän kantamattomiin. Käänyimme risteyksestä, ja näin laitumen. terästäydyin heti. Laitumella käyskenteli kaunis, musta ori, joka tonki itselleen syötävää lumisohjon seasta. Laidunta seurasi toinen, ja pian saavuimme tallipihaan.
- No? Etkö haluakkaan? Äiti kysyi kun en heti noussut autosta.
- Kun... Edes tunne ketään.
- Saat takuulla ystäviä! Soitin eilen sille Tuulille, ja hän lupasi että joku ikäisesi tyttö esittelee sinulle paikat. Ja hän sanoi katsovansa joitakin vapaita hevosia, jos haluaisit ottaa niistä jonkun hoitsuksi. Menehän nyt!
Henkäisin ja nousin autosta.
- Hei, mutisin äidille ja lähdin kävelemään tallirakennusta kohti. Liukastelin lumisohjossa. Astuin sisään, ja tuttu, tunkkainen tallin ja hevosten tuoksu pölähti minua vastaan. Tunsin kuuluvani tänne. Olimme vastikään muuttaneet ja olin joutunut jättämään vanhan tallini, hoitohevoseni, ystäväni, kouluni ja kaiken.
Oven takaa käytävä jatkui kolmeen suuntaan. oikealle, vasemmalle ja suoraan eteen. Oikea ja vasen käytävä oli täynnä karsinoita. Kävelin ujona lähimmän pilttuun luokse. sen sisällä seisoi kaunein koskaan näkemäni hevonen. Se oli tummanruskea, ja sillä oli kaunis, melkein sydämen muotoinen valkoinen kohta otsassa."Brownie "Brown"
skp. ruuna" Luki sen pilttuun ovessa. Kaivoin taskustani sinne varaamani sokeripalat.
- Brown, kutsuin. - Tule, poika, tule katsomaan mitä minulla on.
Hevonen valpastui ja tuli uteliaana luokseni. Ojensin käteni. Brown nuuhki hetken kättäni ja hamusi siitä sitten sokeripalan. Naksutin kieltäni.
- Tulehan, Brownie...
Ruunapoju tuli luokseni. Rapsutin sen otsaa ja näin sen nauttivan. Sormeilin varovasti sen tummia otsajouhia ja taputin sitä kaulalle.
- Taidat olla tempperamenttinen tapaus, näen sen silmistäsi, juttelin hevoselle. - Olet kaunis poika, hyyyvä... Hieno...
Hätkähdin, kun kuulin ykskaks pirtsakan äänen takaatani.
- Heippa! Käännähdin ympäri, ja näin punatukkaisen, pisamanaamaisen ja minua ainakin päätä lyhyemmän tytön, joka seisoi tomerasti ratsatusvaatteissaan edessäni.
- minä olen Julia, ja sinä taidat olla Sandry? Tuuli käski minun esitellä sinulle paikkoja, mukavan oloinen tyttö sanoi.
- Kiitos, vastasin.
- Tule, aloitetaan satulahuoneesta. Julia tarrasi käsivarteeni ja kiskoi minut perässään satulahuoneeseen.
- Noniin, katsoppas, Tällä puolella useimmat ovat ponien varusteita ja tällä hevosten. Onko sinulla omaa kypärää? Jos ei, niin tuolta saa lainakypäröitä, Julia sanoi ja viittasi kypärähylylle. - Taisit muuten pitää aika paljon Brownista?
- Öh, juu. se on ihana. Olisi kivaa tutustua siihen paremmin... Millainen luonne sillä on?
- jaa-a. Se on todella tempperamenttinen, ja tekee usein niinkuin sitä itseään huvittaa, Julia naurahti. - Se on muuten vapaa. Voisin kysyä Tuiskulta saisitko alkaa hoitaa sitä.
hetken en ollut uskoa korviani.
- Oletko tosissasi?! Voisitko oikeasti? Se olisi unelmieni täyttymys! Kiljaisin. Julia nauroi.
- Miksen? Voin kysyä vaikka heti kierroksen jälkeen. Julia esitteli minulle loput tallin alueesta. Kerhohuoneen, maneesin, satulahuone kakkosen, toimiston, wc:n, ylätallin, jossa yksärit majailivat, kentän ja tarhat.
- Noniin, nyt sinun pitäisi ainakin suurin piirtein muistaa missä mikäkin paikka on.
- enköhän muista, sanoin.
- Haluaisitko harjata Brownin?
Olimme harjanneet Brownin, Julia oli kysynyt Tuulilta ja olin onneni kukkuloilla. Minulla oli nyt ikioma hoitsu. Ja ihana sellainen. Tuuli oli kertonut minulle Browniwn luonteen tarkasti, ja muistin selostuksen ulkoa, sana sanalta kerran kuulemisen jälkeen. Olimme taluttamassa Brownieta takaisin sisään kävelylenkin jälkeen. Brown käveli tallipihan ainoan kaistaleen puhdasta lunta yli.Lumeen jäi siisti kavionjälki. Kaivoin takintaskustani kameran ja otin jäljestä kuvan.
seitsemältä äiti tuli hakemaan minua.
Kotona käynnistin tietokoneen, menin nettiin ja avasin facebookin. Siirsin kuvan koneelle ja lisäsin sen faceen. Klikkasin "merkitse kuva", ja merkitsin kavion sisälle tekstin "Brownie<3"
((: Tässä vähän ensimakua...
|
|
| Nimi: Lolly |
30.09.2010 12:00 |
Sori ku kesti näin pitkää, mut nyt tulee jatkoa:
Käveltyämme hetken minä ohjasin Wellyn keskelle kenttää. Taputin sitä kiitokseksi ja laskeuduin selästä. Löysäsin vähän satulavyötä ja lähdin taluttamaan sitä talliin päin. Ovella Welly pelästyi koiria jotka ilmestyivät tallista sen jalkoihin. Pidin ohjista tiukasti kiinni ja sain juuri ja juuri pidettyä paikallaan. Kun tilanteesta oli selvitty, vein Wellyn karsinaansa. Suitsia pois ottaessani huomasin että kuolaimet olivat ihan vihreät kasveista joita Welly oli ratsastuksen aikana syönyt. Pääsin siis pesuhommiin... Laitoin sille riimun päähän ja sidoin kiinni. Seuraavaksi avasin satulavyön ja nostin satulan pois. Vein sen paikalleen ja aloin harjailla Wellyä. Selvitin hännän ja harjan. Sitten talutin sen laitumelle ja jäin portin viereen katselemaan. Welly laukkasi iloisesti pukitellen laitumen toiseen päätyyn ja pysähtyi siellä syömään. Menin takaisin talliin ja aloin siivota suitsia. Purin ne pieniin osiin ja hankasin pesusienellä. Kuolaimet olivat vaikeimmat koska lika oli kuivunut niihin. Minulla kestikin aika kauan saada ne puhtaiksi. Silloin muistin että huomenna olisi historian koe, enkä ollut lukenut siihen. Kokosin suitset nopeasti, otin tavarani ja lähdin polkemaan kotiin. Oli melko kylmä ja päätin ensi kerralla laittaa paksumman takin. Toivottavasti se tulisi pian! |
|
| Nimi: Lolly |
04.09.2010 15:19 |
- Ja läksyksi tulevat sivut 32,33 ja 34, ilmoitti matematiikan opettajani.
KOLME sivua! Minun piti ehtiä vielä tallillekin! Kellot soivat ja koulu oli loppunut. Otin reppuni ja lähdin kotia kohti. Menin matkan yhdessä kaverini kanssa. Hänen piti pysähtyä koska hänen pyöränsä kumi oli tyhjentynyt ja etsi pumppu repustaan ja täyttää rengas. Jatkoimme matkaa ja vihdoin tulin kotiin. Heitin reppuni nurkkaan ja menin syömään. Sen jälkeen tein läksyni ja siinä kesti! Puolen tunnin päästä olin saanut läksyni tehtyä. Keräsin tallikamani ja lähdin pyörällä tallille. Perille tultuani näin paljon ihmisiä Wellyn karsinan luona. Kysyin yhdeltä tytöltä mitä he tekivät.
- Tuuli toi Wellyn karsinaansa mutta nyt se ei ole täällä. Ovi oli auki ja hevonen poissa!
Pelästyin. Mitä Wellylle oli tapahtunut? Otin riimun ja sokeripaloja mukaani, ja lähdin etsimään. En kuitenkaan ehtinyt pitkälle kun Tuisku tuli vastaan Wellyn kanssa. Se oli ollut rehuvarastossa ja syönyt melkein puolet kauralaatikosta. Onneksi se ei ollut päässyt syömään kaikkea koska osa oli kannellisissa ämpäreissä. Tuisku antoi Wellyn minulle ja talutin sen karsinaan. Tarkkailin sitä vähän aikaa mutta en huomannut mitään ähkyn oireita. Harjasin ja sen ja laitoin suitset päähän. Ratsastin tällä kertaa ilman satulaa. Talutin Wellyn kentälle ja pyysin Tuulia punttaamaan minut selkään. Kävelimme ensin pitkin ohjin uralla. Welly ei näyttänyt olevan kovin innoissaan ratsastuksesta ja jäi syömään kentän vieressä kasvavia heiniä. Keräsin ohjat koska muuten pää ei pysynyt ollenkaan ylhäällä. Taivuttelin käynnissä ja yritin saadan Wellyn keskittymään. Lopulta se luovutti ja alkoi kulkea ihan mukavasti kuolaintuntumalla. Annoin pohkeita ja Welly lähti keinahtelevaan raviin. Istuin tietenkin harjoitusravissa koska ei ollut satulaa. Tein voltteja ja käytin muutenkin aika paljon kentän keskustaa. Vaihdoimme suuntaa ja ravasimme vähän reippaammin noin kierroksen verran. Sitten annoin taas pitkät ohjat ja menimme lepokäyntiä. Welly vaikutti jo reippaammalta ja ravattuamma muutaman kierroksen nostin laukan. Pidin aluksi harjasta kiinni mutta irrotin kohta. Wellykin oli päässyt ohi laiskuudestaan ja nautti selvästi laukasta. Välillä se meinasi mennä vähän liiankin kovaa. Ravailimme rauhallisesti uralla. Tein vielä vähän taivutuksia ja sitten käveltiin loppukäynnit.
Jatkuu.  |
|
Jatkuu..
Lähdin taluttamaan Wemkeä ulos. Ulkona laskin jalustimet ja kiristin satulavyön. Nousin selkään ja menin kentälle kävelemään. Annoin Wemkelle vapaat ohjat jolloin se sai taas tilaisuuden saada pukittelukohtauksen. Keräsin nopeasti ohjat ja piiskasin sitä puolle. Silloin se sai kauhean hepulin ja lähti täyttä pukkilaukkaa kentällä. Vedin nopeasti ohjist niin kovaa, kuin pystyin, mutta se ei auttanut mtn. Aina kun sain sen rauhoittumaan se loitti taas uudestaan. Lopulta päätin, että en ratsasta enempää ja hain juoksutusliinan. Aloin juoksuttamaan sitä yhdessä kentän kulmassa. Siinä se pukitteli minkä kerkisi, yritin juoksuttaa sitä mahdollisimman kovaa, jotta se lopettaisi pukittelun. Se ei kuitenkaan auttanut yhtään asiaa. Päätin pysäyttää sen ja kokeilla uudestaan selkään menoa. Pysäytys oli valitettavasti meidän suuri ongelma. Se vain juoksi vaikka aloin tekemään pientä ympyrää. Se juoksi n. puolituntia ihan täyttä laukkaa. Sen jälkeen se oli aivan hiestä märkä ja tiputti raville, jonka jälkeen käynnille. Sitten otin liinan pois ja kiipesein uudestaan selkään. Nyt Wemke meni erittäin nätisti. Menin pohkeenväistöä ja etu- ja takaosa käännöksiä. Kaikki sujui yhtä mallikkaasti, kuin joltain kouluponiltakin.
Harjoitin Poikaa eri tehtävillä ja lopulta kaikki sujui. Muutamaa pukki ja takajaloilleen nousu kohtausta lukuunottamatta. Lopuksi tein loppuverkan ja menin sisälle. Otin varusteet pois ja vein Wemken laitumelle. Kyllä huomasi, että ratsastus oli jäänyt hyvin vähälle. Lopuksi putsasin varusteet ja ruokakipot.
Loppu" |
Vastaus:
kiva tarina! saat tästä 25v€ |
|
Hei!
Tulin maanantaina iltapäivällä taas tallille pitkästä aikaa. Hoito on vähän venähtänyt, koska on pitänyt treenata hevosta kisakuntoon. Tulin tänään tallille pyörällä. Laitoin pyörän nojaamaan tallin seinään ja menin talliin. Kaikki hevoset laidunsivat ulkona laitumella, lukuunottamatta yhtä, joka oli yksin tarhassa. Nimittäin Wemke. Ihmettelin ensin, että miksi Wemke ei ole muiden mukana laiduntamassa, mutta sitten yhtäkkiä muistinkin, että en ollut sanonut Tuiskulle, että Wemke menisi laiduntamaan. Soitin heti Tuiskulle ja sanoin, että vien Wemken tänään laitumelle ja että se saa olla siellä muiden mukana. Tuiskulle asia kävi mainiosti(: Onneksi.
Nyt kuitenkin otin Wemken sisälle. Harjasin ensimmäiseksi kumisualla ja sen jälkeen otin pölärillä irtokarvat, pölyt ja muut irronneet liat pois. Otin kaviokoukulla kaviot. Ori kuopi ilmaa ja potki taakseppäin, kun yritin putsasta sen oikeaa etukaviota. Näpäytin sitä raipalla lavalle ja ori rauhoittui heti. Lopuksi harjasin hännän ja aukaisin takut. Putsasin harjat ja vein pakin pois. Toin mukanani varusteet ja laitoin ne karsinan ovessa roikkuvaan telineeseen. Otin suojat ovelta ja laitoin ensiksi etusuojat ja sitten takasuojat. Sen jälkeen laitoin satulan. Wemke yritti taas riemastuneesti näykkiä. Näpäytin taas raipalla lavalle sitä. Laitoin sille martingaalin satulaan kiinni ja satulavyön kiinni ensimmäiseen reikään. Otin suitset ja aukaisin suitsipaketin. Laitoin ohjat kaulalle ja tarjosin Pojalle kuolainta. Se ei kuitenkaan ottanut niitä vaan yrittin epätoivoisesti nostaa päätänsä. Siinä hän ei kyllä onnistunut ja lopulta suostui ottamaan kuolaimet suuhun. Laitoin sille suitset päähän ja soljet kiinni.
Jatkuu.. |
|
| Nimi: Lolly |
29.06.2010 15:03 |
Jatkoa:
Vaeltelimme metsässä hetken ennen kuin löysin oikean näköisen reitin. Käänsin Wellyn sinne. Sitten kuulin jyrinää. Welly heitteli päätään ja yritti lähteä laukkaamaan. Sain sen jotenkin pysymään paikallaan. Luulin jo sen rauhoittuvan mutta silloin salama välähti aika lähellä. En ollut koskaan ratsastanut näin kovaa. Welly vain laukkasi eikä välittänyt ohjista. Minun piti vain toivoa että pysyisin selässä. Aivan yllättäen mutkan takaa eteemme ilmestyi kaatunut puu. En ehtinyt tajuta mitä tapahtui kun Welly hyppäsi sen yli ja minä putosin polun viereen. Kuulin kavioiden rummutuksen ja Wellyn kimeän hirnahduksen. Sitten silmissäni pimeni.
Avasin silmäni. Näin Tuulin, Tuiskun ja joitain tallityttöjä. Tuntui kuin pääni olisi ollut halkeamaisillaan.
- Oletko kunnossa?
- Mitä tapahtui?
Katselin vain ympärilleni enkä sanonut mitään. Päässäni oli vain yksi ajatus: "Missä Welly on?"
Lopulta aloin kertoa heille mitä oli tapahtunut. Kertomukseni oli aivan sekava mutta kai he jotain ymmärsivät. Tuisku ja tytöt lähtivät etsimään Wellyä ja Tuuli ja minun luokseni. Oloni alkoi jo tuntua paremmalta. Nousin istumaan. Halusin heti lähteä muiden kanssa etsimään Wellyä, mutta Tuuli ei päästänyt minua. Hän lähti hakemaan minulle ensiapukaapista jotain lääkettä joka helpottaisi päänsärkyä. Kun hän oli kadonnut näkyvistä, nousin seisomaan. Aluksi se tuntui mahdottomalta, mutta ajattelin Wellyä ja lähdin päättäväisesti kävelemään ulos sateeseen. Mitähän polkua olin ratsastanut? Valitsin yhden ja lähdin kävelemään sitä pitkin metsään. Tuntui kuin olisin kävellyt ikuisuuden, kun huomasin maassa kavionjäljen. Tästä Welly siis oli mennyt. Näin toisenkin jäljen ja sitten vielä paljon lisää. Lähdin seuraamaan niitä ja pian kuulin hirnuntaa. Jäljen päättyivät mutta huomasin että kasvit polun reunassa olivat selvästi katkeilleet. Welly oli siis kääntynyt polulta metsään! Jalkani tuntuivat painavilta kun kävelin metsässä. Onneksi minun ei tarvinut kulkea pitkää matkaa kun näin Wellyn. Olin niin helpottunut nähdessäni sen kunnossa. Ohjat olivat jääneet kiinni puuhun. Irrotin ne siitä ja lähddin taluttamaan Wellyä pois metsästä. Polulle päästyäni olin niin väsynyt etten jaksanut kävellä enää metriäkään. Päätäni alkoi taas särkeä. Seisoin siinä puuhun nojaten mutta en voinut jäädä siihen. Welly katseli minua kysyvästi kauniilla silmillään.
- Mitä minä teen?! toistelin avuttomana. Sitten keksin.
- Welly, sinun pitää auttaa minua, jookos? juttelin sille samalla kun yritin kiivetä satulaan. Se oli tosi vaikeata mutta lopulta onnistuin. Istuin vain Wellyn selässä. En jaksanut tehdä enää mitään. Makasin Wellyn kaulalla ja suljin silmäni. Tunsin kuinka se lähti kävelemään rauhallisesti. Jotenkin pysyin hereillä koko matkan tallille. Siellä minua odotti huolestunut Tuuli joka auttoi minut alas satulasta. Hän lähti hoitamaan Wellyä ja minä raahauduin satulahuoneeseen ja nukahdin sohvalle josta äitini minut löysi tullessaan hakemaan minua. Halusin kuitenkin käydä vielä Wellyn luona. Kiittelin sitä rapsutuksilla ja herkuilla kunnes äitini sanoi että piti jo lähteä. Halasin vielä Wellyä ja suljin sitten oven ja lähdin kotiin.
LOPPU  |
Vastaus:
Tosi kiva ja jännä tarina! tähän on selvästi nähty vaivaa ja saat tästä 45v€
-tuisku |
|
Oli todella kuuma päivä. Olin pyöräilemässä tallille. En olisi jaksanut polkea enää metriäkään kun tulin tallille. Näin Wellyn laitumella. Se seisoi siellä paikallaan hännällä laiskasti huiskien. Jätin pyöräni tallin seinää vasten ja lähdin hakemaan Wellyä. Sain sen helposti kiinni ja vein sen talliin. Siellä sidoin sen kiinni karsinaansa ja lähdin hakemaan harjoja. Kaappini oli aika sotkuinen ja päätin siivota sen, mutta ensin hoidin Wellyn. Siinä kesti aika kauan koska Welly oli likainen. Sitten laitoin satulan ja suitset. Talutin Wellyn pihalle ja nousin satulaan. Lähdimme maastoon. Kävelimme rauhallisesti vähän aikaa ja Welly yritti koko ajan syödä... Otin ohjat ja lähdimme ravaamaan. En huomannut että taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Welly alkoi tuntua jotenkin hermostuneelta. Katselin ympärilleni mutta en nähnyt mitään erikoista. Welly lisäsi vauhtia vaikka yritin pidätellä sitä. Ensimmäisen sadepisarat putoilivat jo päällemme. Käännyin kohti tallia koska en halunnut kastua, mutta huomasin että olin eksynyt.
Jatkuu...  |
|
| Nimi: Iida |
28.04.2010 16:15 |
| Kun tulin tallille. Menin heti katsomaan Gabya. Oli tosi lämminkevätpäivä ja Gaby oli laitumella.Mutta kun Gaby näki minut Gaby laukkasi suoraa kohti minua. Otin Gabyn ja vein sen käytävalle harjattavaksi. Laitoin Gabyn kiinni ja hain harjapakin. Sitten harjasin Gabia. Gaby luimi vähän mutta toruin sitä. Sitten Dropi töllisteli karsinasta. Vein Gabyn karsinaan ja otin Dropin. Dropi tuli kiltisti käytävälle panin Dropin kiinni. Hain sitten satulahuoneesta suitset ja satulan. Panin sitten Dropille satulan ja suitset. Nousin selkään ja ohjasin Dropin estekentälle. Siellä olikin jo esteet valmiina ja alimme hypätä. Dropi meni hienosti yhdeenkään esteen puomi ei pdonnut. Vein Dropin tarhaan ja otin siltä satulan ja suitset pois. Vein suitset ja satulan satulahuoneeseen. Mutta huuhtelin kuolaimen. Vein vielä Gabyn ulos nukkumaan. Sanoin vielä Dropille ja Gabylle heippa ja hyvää yötä. |
Vastaus:
Kiva hoitotarina! saat tästä 10v€! |
|
| Nimi: Roosa |
24.04.2010 17:42 |
| Aamulla pyöräilin tallille. Oli tosi hyvä ilma mennä uuden hoitsun kanssa lenkille. Menin Jessen karsinaan ensimmäiseksi. Se hörähti minulle siksi, koska olin uusi hoitaja tallilla. Taputtelin Jesseä ja tein ystävyyttä sen kanssa. Sitten hain harjapakin. Menin sitten harjaamaan Jesseä. Otin karsinan ovessa olevasta naulasta riimun ja riimunvarren ja menin karsinaan. Laitoin riimun Jessen päähän ja kiinnitin riimuun riimunvarren ja sen karsinan oveen. Sitten harjasin Jessen. Jesse seisoi oikein kiltisti paikoillaan. Kun olin harjannut laitoin sille loimen ja vein sen tarhaan. Sitten menin siivoamaan Jessen karsinaa. Kun olin saanut lannat pois, hain puhdasta vettä ja heiniä sekä vähän kauraa. Annoin Jessen olla vielä tarhassa ja menin Chilin luo. Chili oli tarhassa. Otin Chilin kiinni ja vein sen käytävälle harjattavaksi. Chilillekkin oli laitettu loimi. Aukasin loimen soljet ja viikkasin loimen siististi ja vein sen satulahuoneeseen. Otin lattialta Chilin harjapakin ja menin harjaamaan Chiliä. Chili nosteli vähän kavioita, mutta ei sen enempää juuri temppuillut. Ajattelin mennä Chilillä vähän koulua kentällä ja päätin sitten laittaa Chilin kuntoon. Vein harjapakin ja otin Chilin varusteiden kohdalta satulan ja suitset. Menin Chilin luo. Nostin satulan Chilin selkään ja kiristin satulavyön. Chili yritti vähän vastustella. Sitten päätin kyllä päätin näyttää kuka tässä oikein määrää. Menin Chilin luo ja nykäsin sitä vähän Chiliä riimusta ja käskin sen olla hiljaa ja kunnolla. Laitoin sitten suitset ja talutin sen ulos. Nousin selkään ja ohjasin sen kentälle. Teimme nopean kierroksen ja palasimme sitten talliin. Riisuin siltä varusteet ja laitoin sen karsinaan. Sitten hain Jessen sisälle, otin loimen pois ja lähdin kotiin. |
Vastaus:
kiva tarina! voit ensi kerralla ratsastaa vähän pidempäänkin! saat tästä 10v€ |
|
| Katsoin ikkunasta ulos. Lumi oli sulanut pihalta lähes kokonaan. Vettä tippui katolta. Oli vihdoin tullut kevät! Otin tallikamani ja lähdin kävelemään tallille. Heti tallin pihassa huomasin Wellyn laitumella. Hain sen karsinaan. Hain harjat ym. ja harjasin Wellyn. Puhdistin vielä kaviot ja selvittelin harjan ja hännän. Sitten laitoin satulan ja suitset. Lähdin taluttamaan Wellyä maneesiin. Tuisku oli juuri pitänyt estetunnin.Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitsisi purkaa niitä, koska minäkin olin ajatellut hypätä. Ensin kävelimme alkukäynnit ja keräsin sitten ohjat. Kierroksen jälkeen lähdimme ravaamaan. Wellyn ravi tuntui mukavalta enkä pomppinut melkein yhtään. Ravasimme vielä vähän puomeja, ja sitten nostin laukan. Ohjasin Wellyn pienelle okserille. Vielä muutama laukka-askel ja hyppy. Se meni hienosti ja taputin Wellyä. Hyppäsimme vielä vähän lisää ja sitten ravasimme. Juuri kun ajattelin aloittaa loppukäynnit, katolta putosi lunta. Welly säikähti ja lähti laukkaamaan. Luulin jo putoavani satulasta, mutta sain pidettyä kiinni. Onneksi Welly rauhoittuin nopeasti. Kävelimme vähän aikaa ja tulin sitten alas. Nostin jalustimet ja talutin Wellyn talliin. Otin suitset ja satulan pois ja vein ne satulahuoneeseen. Hoidin Wellyn ja annoin sille kuivaa leipää. Taputin ja suljin karsinan oven. Kävin tarkistamassa varusteet ja huomasin että satulassa on likaa. Hain satulasaippuan, pesusienen ja vettä. Pesin satulan. Kävin vielä Wellyn luona ja sitten lähdin kotiin. |
Vastaus:
hyvä tarina! saat tästä 18 v€ |
|
| Nimi: Vensku |
21.03.2010 12:08 |
(jatkoa...) Minä ja Mira raahasimme esteet kentälle ja Diaz hyppäsi ne tottuneesti. Mira taputti käsiään jokaisen esteen jälkeen ja minusta alkoi jo tuntua, että siihen voisi tottua.
- Mun vuoro! Mira huudahti, kun pysähdyimme.
- Jos käy, että ensin talutan.. sanoin.
- No okei, Mira sanoi vasten tahtoaan.
Talutin Diazia Miran ollessa selässä. Huomaisn, ettei Diaz erityisemmin välittänyt siitä, että sen selässä keikkui kovaääninen pikkusiskoni. Mikä oli ymmärrettävää, sillä Mira koko ajan höpötti jotain..
- Noniin. Nyt riittää, sanoin päättäväisesti ja pysähdyin.
- Eikä riitä! Haluan ratsastaa ilman talutusta! Mira mankui.
- EI! huudahdin. - Lupasit totella minua! jatkoin. Aloin auttaa Miraa alas Diazin selästä.
- Pysy paikal.. Älä nyt pure minua! huudahdin siskolleni auttaessani häntä alas.
- Ole hiljaa, tyhmä! hän huudahti päästessään alas.
- Ole itse, sanoin tuohtuneena. Sitten Mira tönäisi minua. Kaaduin maahan lähelle Diazin kavioita ja Diaz päästi hermostuneen, kimeän hirnahduksen. Kipu ampaisi lävitseni ja kaiken kukkuraksi huomasin Miran juoksevan ulos maneesista.
- Pysähdy! huudahdin, mutta Mira vain jatkoi matkaa ulos. Nousin ylös ja lähdi hoiperellen siskoni perään.
Päästessäni pari metriä eteenpäin tajusin, etten pystynyt kävelemään. Keräsin viimeiset voimani ja yritin juosta etenepäin, mutta jalkani eivät liikkuneet. Pinnistelyistäni huolimatta kaaduin maahan ja näin hirnuvan Diazin enää jostain etäältä. Kuva Diazista alkoi sumentua. Oloni muuttui unenomaiseksi. Ei enää kipua vai hauras tiedottomuden tunne, joka valtasi pian viimeisetkin rippeet minusta. Yritin huutaa "Apua!", mutta suustani ei kuulunut pihahdustakaan. Tiesin, että kuolisin.. (jatkuu...)
Sori jos oli kirjotusvirheitä... + Anteeksi, kun jatkossa kesti.. |
|
Pyöräilin kovaa vauhtia Lehtipolkuun, ja lykkäsin vanhan ajokkini seinää vasten.
- Heippa Flica, tervehdin tarhassa olevaa hoitsuani. Reippain askelin marssin sisälle talliin, ja päätin heti aloittaa karsinan siivouksen.
Ryhdyin heti hommiin, jotta kerkeisin ratsastaakin tänään.
Ensimmäiseksi kävin hakemassa talikon ja kottikärryt.
- Ja ei kun hommiin! hihkaisin iloisesti. Kovalla vauhdilla aloin mättämään lantaa ja likaisia kuivikkeita kottikärryihin.
Täytettyäni kärryt, kiidätin ne lantalalle. Kippasin kärryt sinne, ja mätin talikolla sopivan verran kuivikkeita kottikärryihin.
Pian palasinkin kottikärryt täysinä karsinoille, ja kaadoin puhtaat kuivikkeet karsinaan.
Levitin ne tasaisesti, ja palautin siivoustarvikkeet omille paikoilleen.
Nappasin Flican karsinan ovesta riippuvan riimunnarun, ja marssin ulos tarhoille.
Pujahdin vikkelästi aidan välistä, ja kutsuin Flicaa. Kutsuni kuullessaan se höristi vähäsen korviaan, mutta jäi paikoilleen.
Lähdin sitä kohden hiukan sivusta, puhellen samalla sille. Naksautin riimunnarun riimuun, ja lähdin tammaa taluttaen tallille päin.
Vein Flican karsinaan, jonne sidoin sen. - Rauhassa tammaseni, rauhoittelin Flicaa, joka odotti ilkikurisesti innolla ratsastusta.
Tunsin innostukseni kasvavan, pääsisin toista kertaa ratsastamaan Flicalla.
Otin maassa lojuvan harjapakin mukaani, ja suljin karsinan oven. Ensimmäisenä otin harjapakista pehmeän harjan, jolla harjasin reippain ja pitkin vedoin.
- Huh, kun susta lähtee karvaa, puhelin kirjavalle ponille, samalla kun syljeskelin ulos irtokarvoja suustani.
Harjaus sujui nopeasti, ja lähdin satulahuoneelle päin. “Flica” luin ääneen satulatelineestä, jossa Flican satula oli.
Varovaisesti nostin sen syliini, ja nappasin vielä seinällä roikkuvat suitset.
Kuulin takaani hengitystä, ja huomasin ystäväni tulleen ovelle.
- Eka ratsastuskerta Flicalla, vai? hän kysyi hymyillen.
- Kolmas, korjasin reippaasti hymyillen.
Hetken kuluttua palasin Flican karsinan luo, ja tönäisin karsinan oven auki.
Ahtauduin sisälle sinne satulan ja suitsien kanssa. Laskin pehmeästi satulan ruskean tamman selkään, ja liutin oikealle kohdalle.
Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Palasin pään luo, ja tarjosin jo lämmitettyjä kuolaimia Flicalle, joka yllättäen ottikin ne kiltisti.
Kehuin sitä ja kiinnitin suitsien remmit. Tarkistin vielä kaikkien remmien sopivan kireyden, ennen kuin lähdin taluttamaan Flicaa maneesiin päin.
Maneesi oli tyhjä, ja talutin Flican kaartoon. Vedin jalustimet alas, ja kiinnitin satulavyötä, jolloin Flica painoi korvansa luimuun.
- Noh, Flica, älähän luimi, sanoin sille. Selkään pääsy sujui helposti, ja heti ensi töikseni ajattelin, miten iso Flica olikaan Wemkeen verrattuna.
Maiskautin Flicalle, joka lähtikin heti halukkaasti liikkeelle. Annoin pitkät ohjat, ja katsoin korvien välistä ajatellen kaikkea mahdollista hevosiin ja poneihin liittyvää.
Pian kuitenkin tiukensin ohjia, ja maiskautin, ja reipas poni lähti heti raviin.
Kevennys sujui hyvin, mutta harjoitusravi olikin paljon vaikeampaa.
Hytkyin selässä, mutta sain pomppimisen vähenemään ottamalla satulan etukaaresta kiinni, ja nojaamalla hiukan taaksepäin.
Maiskautin Flicalle, joka ymmärsi ajatukseni, ja ampaisi laukkaan. Istuin syvemmälle satulaan, ja tiukkasin ohjaa.
Hiljensin ponin vauhdin raviin, tiukaten ohjaa. Huomasin muutamia kavaletteja maassa, ja estehulluna en voinut vastustaa kiusausta ohjata Flicaa niiden yli.
Flica tuntuikin pitävän kavaleteista, joiden yli se hyppi hirmuloikilla.
Olin lentää selästä viimeisellä kavaletilla, mutta onneksi sain asennon kuitenkin haltuuni.
Yhtäkkiä aivan yllättäen Flica heitti takapäänsä ilmaan, ja lätkähdin sen kaulan yli maahan.
Voihkaisin hiljaa, vaikka minuun ei sattunut yhtään. Nousin seisomaan, ja pyyhin tomuja housuistani.
Tamma oli ihme kyllä pysähtynyt, ja parilla harppauksella sain sen kiinni.
Se katsahti minuun lempeillä ruskeilla silmillään, ja minun oli pakko halata sitä, niin suloiselta se näytti.
Nousin reippaasti takaisin selkään, ja kannustin Flican raviin. Se rupesi hiukan kiihdyttelemään, mutta sain sen hiljentämään voltille ohjauksella.
Lopputunti sujuikin rauhallisesti, käynnissä mennessämme. Annoin pidempää ohjaa, ja hetken kuluttua ohjasin Flican kaartoon.
- Hieno tyttö, kehuin tammaa silittäen samalla sen kaulaa.
Irrotin jalustimet jaloistani, ja laskeuduin alas selästä. Vedin jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä.
Otin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan Flicaa talliin. Talutin sen suoraan karsinaansa.
Käännettyäni Flican, otin satulan ja suitset pois. Pesin kuolaimet ja vein ne paikoilleen, ennen kuin aloin harjausurakan kimppuun.
Pitkin vedoin harjasin kovalla harjalle Flican kokonaan, päätä lukuun ottamatta.
Flica jaksoi aika kiltisti seisoa paikoillaan, ja antoi minun harjata kiltisti mahan altakin. Pään harjaus sujui myös hyvin.
Harjauksen jälkeen avasin solmun, ja suljin oven perässäni. Kävin hakemassa rehuvarastosta Flican ruuat, ja annoin ne innokkaasti ateriaansa odottelevalle tammalle.
- Hyvää yötä, kuiskasin hiljaa hannover tammalle, ennen kuin lähdin ajamaan kotiin päin.
Loppu. |
Vastaus:
Tämähän olikin tosi pitkä ja hyvä tarina! hienoa! saat tästä hurjan pitkästä arinasta 60v€!
-Tuisku |
|
| Nimi: Vensku |
12.02.2010 18:21 |
On vähän kestänyt kirjoittaa tätä hoitista, mutta tässä se nyt tulee
----
Tintti ja Diaz! Ne ihanat enkelit odottelevat jo minua. Mitenköhän ne voivat? Olen laiminlyönyt hoitajan tehtäväni enkä mu... - Vensku, voisitko kertoa meille vastauksen? Havahduin. Olin suunnnilleen nukahtanut luokkaan ja vielä matikantunnille.
- Ööö.. minä sopersin. - Villisika? Koko luokka puhkesi nauramaan. Olin ihan punainen.
- Onko 54 jaettuna 9:llä muka villisika? yksi oppilaista huusi ja paukutti nyrkeillä pulpettiaan. Onnekseni kello soi juuri silloin. Pakkasin nopeasti kamani ja lähdin ulos. Mutisin itsekseni jotain 'Maailman typerimästä luokasta', kunnes huomaisn, että minua katsottiin.
- Hei, sanoi minua nuorempi tyttö ujosti.
- Älä yritä! Sinulla on Kaisan pipo! sanoin ja tempaisin pikkusiskoltani pipon.
- Lopeta! siskoni kiljaisi ja yritti napata pipon minulta. Ojensin pipon siskoni Kaisa-ystävälle.
- Mira, toisten pipoja ei saa ottaa! Täit voivat tarttua! Ehkä sinussakin on täitä juuri tällä hetkellä, sanoin. Siskoni alkoi raapia päätään ja kiljua.
- Rauhoitu! Se oli vitsi! huudahdin virnistellen. Mira irvisti minulle.
Lähdimme kumminkin yhdessä kotiin. Ja pian olimmekin jo kotona. Vaihdoin nopeasti ratsastusvaatteet, tein läksyt, otin välipalaa ja lähdin tallille.
- Moikka! huusin.
- Mihin meet? Mira kysyi.
- Tallille, sanoin.
- Voinko tulla mukaan? Mira kysyi. - Pliis..pliis..pliiis...
- Yhellä eholla, sanoin.
- Joo joo, tiedetään! Tottelen sua! Mira sanoi.
- Hyvä. Totteletkin kanssa! huudahdin.
- Joo joo! Mennään jo! Mira sanoi kärsimättömästi.
Bussin ovet avautuivat menimme ulos ja lähdimme kävelemään kohti tallia.
- Saanko mäkin ratsastaa? En oo ikinä saanu, Mira snaoi anelevasti.
- Katsotaan nyt.. Riippuu totteletko, snaoin ja väläytin tälle omahyväisen hymyn.
Kun olimme sisällä Mira innostui kaikista ihanista hevosista.
- Missä Dias? Mira kysyi.
- Se on "Diaz"! minä snaoin painottaen viimeistä sanaa.
- No, missä on Diazzz?! Mira kysyi painottaen zetaa.
- Olet ärsyttävä.. mutisin ja näytin siskolleni Diazin.
- Söpö! Mira kiljahti ja silitti sen pehmeää turpaa.
- Niin, mutta ensin saat katsoa, mitne minä ratsastan! sanoin ja aloin laittaa Diazille varusteita, ja pian se oli hoidettu.
- Vau! Mira hihkaisi tullessamme maneesiin.
- Ensin sata katsoa, ok? kysyin.
- Joo joo, Mira sanoi ja meni sivuun.
- Hyvä, kuiskasin Diazin korvaan noustessani tottuneesti satulaan. Lähdin aluksi käyntiä.
- Ravia! Mira sanoi tylsistyneenä. Aloin ravata ja pian miä Diaz jo laukkasimme kentän halki.
- Esteitä! Mira sanoi innostuneena. Huomasin Tuiskun tulevan maneesiin ja pysäytin Diazin.
- Moi! huikkasin.
- Moi. Täällä ollaankin jo täydessä vauhdissa, Tuisku sanoi.
- Joo. Tässä on mun pikkusisko Mira, sanoin. Mira heilautti ujosti kättään.
- Moi, mä oon Tuisku. Soir, mun pitää nyt mennä! Tuisku snaoi ja lähti hölkkäämänn ulos tallista.
(jatkuu...)
Sori, en ehi jatkaa enempää.. |
|
Heippa!
Hyppään auton kyydistä ulos ja juoksen talliin. Auton mittari näytti 20 astetta. Kävelen kohti Evlin karsinaa. Juuri kun olen Evlin karsinan kohdalla karsinan oven yli työntyy Ratsuponin pää. Se on Flica. Kaunis poni katselee minua ensin ihmeissään, mutta pian työntää päänsä luokseni ja haluaa rapsutuksia. Flica tunnisti minut. Rapsutan Flicaa ja tunnen kosketuksen olkapäälläni. Hätkähdän ja käännyn.
- Siinä oli Tuisku.
- Minulla olisi sinulle asiaa sanoin Tuiskulle.
- Eli voisitko laittaa nimeni sen hoitaja tietoihin ja voisinko alkaa myös kisaamaan Flicalla?
- "Kyllä", sanoin Tuisku.
Sitten Tuisku meni tekemään töitänsä ja minä alan harjata Flicaa.
Ajatukset pyörivät päässäni. Minä ja Flica kilparadalla. Suorittamassa 140cm esterataa. Siihen olisi kyllä harjoiteltava. Ajatukseni loppuu kun Flica tönäisee minua hellästi. Jatkan tamman harjaamista kovaharjalla. Pian Flica alkaa potkimaan seinää. Harjaan sitä liian lujaa joten vaihdan pehmeään harjaan. Flica lopettaa potkimisen ja alkaa "rentoutua". Vedän vielä muutaman pitkän vedon pölyharjalla Flican selkää pitkin. Sitten otan Flican kaviot. Tämä se ei ole kiva vaihe. Flica ei tykkää jalkoihin koskemisesta. Se vetää jalan aina pois kun olen putsaamassa sitä. Lopulta saa kaviot jotenkin otettua ja hengähdän. "Kuinka kavioiden otto voi olla näin hankalaa?" mietin ja käännyn takaisin Flicaan päin. Taputan tammaa kaulalle ja annan sille porkkanaa. Hetken päästä lähden hakemaan sille kamoja, jotta voin mennä ratsastamaan. Sen mustat estesuitset ja musta estesatula on juuri kiillotettu. Sen valkoinen uusi satulahuopakin on pesty. Aloitan suitsista. Lämmitän ensin kuolaimia hetken ja laitan ne sitten Flican suuhun. Sitten laitan satulan. Kiristän satulavyön, laitan suojat ja talutan Flican maneesiin.
Menen Flican selkään. Taas joku on jättänyt esteitä kentälle. No, se ei minua haittaa. Esteitä on 30cm:stä 140cm:riin. Aloitan ravaamalla pääty-ympyröitä. Tekemällä voltteja ja pohkeenväistöja ja kaikkea muuta. Kun olen saanut Flican tuntumalle nostan laukan. Laukkaan kohti 30cm estettä. Flica ei edes hyppää sitä. Käännän sen 50cm esteelle. Flica hyppää sen leikiten. Sitten ajattelen taas miten hienoa olisi jos Flica hyppäisi 140cm esteitä. Ajatukseni menee melkein kokonaan siihen ja ohjaan vahingossa Flicaa suoraan 140cm esteelle. Olen jo metrin päässä esteestä ja Flica on jo ponnistamassa kunnes tajuan mitä hullua juttua olen tekemässä. Aijon sulkea silmäni mutta en pysty. Flica ponnistaa ja ihme! Se pääsi esteen yli. Laskeutuminenkin on pehmeä. Pian maneesin ovi avautuu.
Otan Flican käyntiin. Katson hevosta. musta ori alkaa pomotella Flicalle. Kun Flica kävelee sen luo musta ori perääntyy.
- Hah! Mitä sinä siinä pelkäät! tyttö huutaa hevoselleen.
- Kuka muuten olet ja miksi olet täällä? En ole nähnyt hevostasi täällä, ihmettelen. Tyttö katsoo minua ja sanoo ilkeästi.
- Mitä se sulle kuuluu? Mutta jos välttämättä haluat tietää niin ole Maria Mäkinen ja sain Tuiskulta luvan käyttää maneesianne. Joten mitä sä tääl teet?
- Harjoittelen, vastaan tytölle.
- No, saat harjotella jos toi sun pikku lurjus pääsee ton 150cm esteen, tyttö sanoo taas ilkeästi. Hän osoittaa estettä jonka olin juuri hypännyt. Menen katsomaan lähempää. Este tosiaankin on 150cm korkea! Miten Flica oli päässyt sen? Se on arvoitus.
- Okei.. sanon hiljaa.
- Eks sä muka uskalla. Mä voin hyppää ensin. Tyttö nostaa laukan ja laukkaa kohti estettä. Hän ei lämmitellyt hevosta ollenkaan ja minua pelottaa että jotain käy. En kuitenkaan uskalla avata suutani. Tyttö ohjaa hevosensa esteelle ja he suoriutuvat esteestä jotenkin. Paitsi että tyttö tippuu hevosensa selästä alastulossa.
- Eikai sattunut? kysyn tytöltä ja ravaan äkkiä hänen luo.
- No ei! Se oli sun ponis syytä! Olisin päässyt esteen yli, mut sun tyhmä kaakkis häiritsi sitä! tyttö huutaa minulle.
- No nyt on sun vuki, Pelkuri! tyttö jatkaa.
- No okei... sanon ja ravaan ympyrän. Sitten nostan laukan ja laukkaan kohti estettä. Tyttö yrittää häiritä minua ja Flicaa huutamalla kaikkea, mutta keskityn vain hyppyy. Flica saa askeleet osumaan juuri oikein ja hyppäämme 150cm esteen täydellisesti.
- No? Mitäs nyt sanot? kysyn tytöltä.
- Pah, silkkaa tuuria, tyttö sanoo ja alkaa ravata maneesissa. Teen loppukäynnit Flicalla ja lähden maneesista.
Tallissa riisun Flicalta kamat. Vien ne oikealle paikalle ja tulen harjaamaan Flicaa. Samalla ajattelen tehdä hänestä valituksen Tuiskulle ja Tuulille. Kun olen harjannut Flican ja ottanut sen kaviot loimitan sen ja annan sille iltaruuat. Sitten lähden kotiin.
LOPPU!
------------------------------------------------------------------
T oivottavasti nyt olisi tullut vähän pidempi ainakin.. |
Vastaus:
Tämä ainakin oli pitkä tarina! Plussaa siitä! Kirjoita ensi kerralla kuitenkin vähän realistisempi tarina... Vaikka Flica hyppääkin hyvin, niin se ei tarkoita, että sinä hyppäisit sillä niin isoja. Kuitenkin ihan keksiliästarina. Saat tästä 35 v€ |
|
Jatkuu:
Ensin en huomannut häntä, ja pelästyin, kun huomasin hänet.
- Harrastat siis hevosia, hän sanoi. - Niin minäkin silloin ennen... Kerran putosin, enkä sen jälkeen ole ratsastanut. Pelkään hevosia.
- Menen tänään tallille. Voit tulla mukaan. Ehkä uskaltaisit taas ratsastaa, jos tutustuisit uudestaan hevosiin, ehdotin.
---
Myöhemmin kävelin tallin pihalla yhdessä Tiinan kanssa. Hän näytti hermostuneelta. Sisällä tallissa näytin hänelle Wellyn.
- Se on aika iso..., hän sanoi.
- Mutta tosi kiltti! vastasin, ja avasin karsinan oven.
Laitoin Wellylle riimun ja sidoin sen kiinni. Harjasin sen, ja Tiinakin uskalsi kokeilla. Putsasin kaviot, ja kysyin, haluaako hänkin. Tiina kuitenkin pelkäsi potkua, ja sain tehdä sen itse. Laitoin satulan ja suitset. Talutin Wellyn maneesiin, ja nousin satulaan. Kävelin ensin pitkin ohjin. Sitten keräsin ohjat. Tein taivutuksia, voltteja ym. Nostin ravin. Welly oli vähän laiska tänään, ja jouduin käyttämään raippaa. Sen jälkeen se meni vähän reippaammin. Laukoissa Welly meni mukavasti. Kun kysyin Tiinalta, miltä se näytti, hän sanoi:
- Se oli hienoa! Saanko minäkin kokeilla?
Laskeuduin satulasta ja autoin Tiinan sinne. Talutin häntä käynnissä. Sitten Tiina sanoi haluavansa ravata. Maiskautin Wellyn raviin. Ensin Tiinaa vähän pelotti, mutta hän pääsi pian rytmiin, ja nautti menosta. Kun hän lopetti ratsastuksen, hän sanoi aloittavansa harrastuksen uudestaan. Hymyilin, ja sanoin että se oli hyvä päätös. Hoidimme Wellyn yhdessä, ja Tiina antoi sille vielä porkkanan. Taputin sitä ja kuiskasin sen korvaan:
- Kiitos!
Lähdimme kotiin.
Loppu! |
Vastaus:
Tosi kiva tarina! saat tästä 30v€
-Tuisku |
|
Enää tunti koulua, niin pääsisin hoitamaan Wellyä. Istuin odottamassa, että opettaja tulisi luokkaan. Käytävältä kuului askelia. Ovesta sisään tuli nuori, vaaleahiuksinen nainen. Hän ei ollut matemetiikan opettajamme.
- Hei! Olen opettajanne sijainen. Nimeni on Tiina, hän sanoi.
Minusta hän näytti mukavalta. Kun tunti oli loppunut, kerroin kaverilleni Wellystä. Kun hän oli lähtenyt, Tiina tuli luokseni.
Jatkuu...
|
|
Tulin aamulla heti tallille, koska on lauantai. Kävelin sisälle. Tunsin tallin, koska olin muutaman kerran käynyt nopeasti vilkaisemassa, mutta hevosista en vielä tiennyt mitään.
Tunsin kuinka mahaa kouristeli jännityksestä. Katsoin ympärilleni. Ei ristinsielua, ei ketään, ei yhtä ainutta tallilaista? Mitä tämä tarkoitti? Paikka oli kuin autio maja. Kävelin tallin toiseen päätyyn ja kävelin vastakkaisesta ovesta ulos. Sitten näin, että kaikki hevoset oli loimet päällä tarhailemassa. Tallityöläiset olivat myös kaikki ulkona. Huokaisin helpotuksesta alkukauhistukseni. Kysyin yhdeltä tytöltä, että kuka hevosista on Flica. Pian sainkin vastauksen. Menin katsomaan Flicaa ja annoin sille porkkanan, sekä silitin sitä ja taputin kaulalle. Otin riimunnarun ja kiinnitin sen Flican riimuun.
Talutin Flican omaan karsinaansa, jonka olin matkalla huomannut. Otin loimen pois, laitoin sen karsinan koukkuun. Suljin karsinan ja menin etsimään harjat ja varusteet. Löysin lopulta pitkän etsimisen jälkeen. Tein perusharjauksen, putsasin kaviot, sekä hännän ja harjan. Päätin, että voisin myös kokeilla ratsastusta, joten laitoin sille satulan selkään. Sitten suitset suuhun, suojat, sekä martingaali. Laitoin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Otin Flican ohjat ja talutin sen ulos.
Pihalla kentän reunalla, kiristin selästä satulavyön, mittasin jalustimet ja laskeuduin alas, koska huomasin, että unohdin ratsastusloimen vaikka minun piti ratsastaa ulkona. Sidoin Flican tolppaan ja kiiruhdin nopeasti hakemaan loimen. Laitoin loimen Flican selkään ja nousin takaisin. Annoin pitkät, vapaat ohjat, kun kävelin kenttää ympäri. Vähän ajan päästä otin lyhyet ohjat ja aloin ravailla kenttää ympäri, tehdellen puolipysäytyksiä, voltteja ja täyskaartoja. Sitten lopulta nostin laukan ensin oikeaan kierrokseen ja sitten vasempaan. Menin vielä hetken, kunnes sitten lähdin ratsastamaan pellolle. Menin vielä hetken, kunnes tulin alas selästä ja talutin Flican karsinaansa. Harjasin sen ja loimitin ja vein takaisin tarhaan. Tulin talliin takaisin putsaamaan ruokakipot, juomautomaatin ja suolakiven. Karsina oli puhdas joten sille ei tarvinnut tehdä mitään. Nypin harjat ja vein ne paikoilleen, varusteet oli myös erittäin hyvin hoidetut ja puhtaat. En keksinyt enään mitään tekemistä, niinpä päätin hyvästellä Flican ja lähteä kotiin. Loppu.
______________________________________________________________
Tuli vähän lyhyt, mutta ensikerralla sitten vähän pidempi |
Vastaus:
Hyvä tarina! ihan sopivanpituinenhan tämä oli =) saat tästä 30 v€ jatka samaan malliin =) |
|
Jatkoa...
Kiipesin kärryistä ja pyyhin housujani.
- Öh... Hei! sanoin Tuulille, joka katseli minua, ja sanoi nauraen:
- No hei! Mitä sinä siellä teit?
Selitin nolona hänelle jotain koirista... Jatkoin putsaamalla Wellyn kaviot ja Tuulikin lähti jonnekin. Ajattelin, etten ratsasta tänään. Wellyn piti kuitenkin saada liikuntaa, ja päätin käydä taluttamassa sitä maastossa. Laiton Wellylle riimun ja sitten lähdimme maastoon. Kävelimme pitkän lenkin, ja ravasimmekin vähän. Welly oli rauhallinen ja mukava. Lenkistä tuli ihana. Tallilla annoin Wellylle porkkanan ja taputin sitä. Lähdin kotiin.
|
Vastaus:
Hieno tarina! Saat tästä 20 v€, ja 30 v€ bonusta, kun vastasimme näin myöhään! anteeksi!
-Tuisku |
|
| Nimi: Lolly |
03.01.2010 14:38 |
Nyt kun on loma, voin lähteä tallille heti aamulla. Seisoin tallin pihassa, ja katselin Wellyä joka oli vielä laitumella. Lähdin hakemaan riimua, että voisin tuoda sen sisälle. Olin juuri ottanut riimun, kun katsoin karsinaan. Se oli todella likainen, ja päätin siivota sen ensin. Kun olin valmis, lähdin hakemaan Wellyä. Ajattelin vain että pian pääsen taas hoitamaan sitä, enkä muistanut viedä lantakärryjä pois. Menin laitumelle, ja otin Wellyn kiinni. Talutin sen karsinaan ja aloin harjata. Harjasin Wellyn tänään tavallista huolellisemmin. Se kesti, mutta tulos oli sen arvoinen. Olin tulossa ulos karsinasta, kun koirat juoksivat käytävää pitkin haukkuen ja leikkien. Katsoin niitä ja hymyilin. Ennen kuin ehdin huomatakaan toinen keksi juosta jalkoihini. Ja tietysti toinen tuli myös. Menetin tasapainoni ja kaaduin lantakärryihin. Siinä minä sitten istuin nolona, ja juuri silloin Tuuli tuli käytävää pitkin...
Jatkuu... |
|
| Nimi: Lolly |
24.12.2009 11:37 |
Jatkoa...
Nousin takaisin selkään suuren kiven päältä. Lähdimme takaisin tallille. Ensin ajattelin kävellä koko matkan, mutta sitten huomasin että taivas oli täynnä harmaita pilviä. Ravasimme, koska en halunnut kastua. Sade alkoi kun olimme jo lähellä tallia. Kävelimme lopuksi pitkin ohjin. Vein Wellyn talliin. Kuivasin ja harjasin sen. Huomasin että varusteet olivat likaiset, ja pesin ne. Kävin vielä taputtamassa Wellyä, ja lähdin sitten odottamaan bussia.
Loppu. |
Vastaus:
Hauska tarina saat tästä 25 v€
-Tuisku |
|
| Nimi: Lolly |
23.12.2009 16:10 |
Katsoin kelloa. Bussi tulisi pian. Otin tallikamani ja lähdin odottamaan sitä. Pian se tulikin ja vei minut tallille. Menin heti Wellyä hoitamaan. Se oli ihana ja rauhallinen, niin kun aina. Harjasin sen ja putsasin kaviot. Päätin ratsastaa tänään ilman satulaa. Olin juuri taluttamassa Wellyä maneesiin, kun huomasin että siellä oli tunti. Menimme maastoon. Luminen metsä oli ihana. Kävelimme ensin vähän aikaa, ja ravasimme sitten. Welly tuntui energiseltä. Nostin laukan. Welly pukitti riemuissaan ja lähti kiitolaukkaa. Muuta ei tarvittu. Putosin. Nousin ylös, vaikka jalkaani vähän sattuikin. Welly seisoi kauempana.
-Welly... Tule tänne..., yritin houkutella sitä. Se vain katseli minua, ja näytti miettivän jaksaisiko tulla. Otin taskustani porkkanan, kun muukaan ei auttanut. Se toimi. Welly tuli hakemaan porkkanaa, ja otin sen kiinni.
Jatkuu... |
|
| Nimi: Helmi |
22.12.2009 16:34 |
(En jatka viime tarinaa, vaan teen uuden!)
Laitoin takin tiukemmin kiinni ja hupun päähän. Lunta tuli taivaan täydeltä, sitä oli jo melkein poviin asti. Vilkaisin nopeasti kännykkäni kelloa, ja huokaisin helpotuksesta. Vielä 3 minuuttia ehtiä bussipysäkille. Ratsastuskamat isossa repussa tarvoin pysäkille, joka jätti minut noin vartin päästä tallipysäkille.
- Huoh...
Tarvoin syvässä lumessa ja viimein olin tallin pihassa. Vilkaisin lähellä olevaan tarhaan, siellä oli pari hevosta paksut loimet päällään. Menin talliin ja otin paksun talvitakkini pois. Nuuhkaisin tallin tuoksua ja vein tavarani toimistoon.
Jatkuu... |
|
| Nimi: Lolly |
10.12.2009 18:34 |
Tuntui siltä, kuin koulu ei loppuisi ikinä. Istuin kuuntelemassa historian opettajan juttuja turnajaisista. Mietin, miltä Welly näyttäisi vanhanaikainen loimi ja ritari selässään. Kun koulu lopulta loppui, otin laukkuni, ja lähdin kotiin. Kun olin tehnyt läksyt ja syönyt, lähdin tallille. Kun bussi jätti minut tallille, menin hoitamaan Wellyä. Harjasin sen ja putsasin kaviot. kun yritin nostaa vasenta takakaviota, Welly veti sen kädestäni. Yritin uudestaan, samalla tuloksella. Tutkin jalkaa tarkemmin, ja huomasin pienen haavan. Menin toimistoon, missä Tuisku ja Tuuli olivat, ja sanoin:
-Wellyn jalassa on haava. Voitteko tulla katsomaan?
Tuuli tarkisti jalan.
-Ei se ole vaarallista, mutta luulen, ettei sinun kannata ratsastaa tänään.
-Voinko juoksuttaa sitä? kysyin.
-Voit hyvin, Tuuli vastasi, ja meni takaisin toimistoon. Otin Wellyn liinaan, ja talutin maneesiin. Annoin sen kävellä vähän aikaa. Juuri kun ajattelin pyytää ravin, ulkoa kuului kolinaa. Säikähdin, ja hellitin otteeni liinasta. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Wellykin oli pelästynyt kolinaa, ja laukkasi toisella puolella maneesia. Tuisku kurkisti ovesta, ja sanoi:
-Anteeksi, taisin pelästyttää Wellyn.
Hän auttoi minua ottamaan Wellyn kiinni. Kiitin häntä ja jatkoin juoksuttamista. Juoksutin Wellyä hetken ravissa ja vielä käynnissä. Sitten vein sen talliin. Otin siltä varusteet, ja harjasin sen. Annoin sille vielä porkkanan ja vein sitten ulos. Putsasin karsinan ja ruokakupin. Hain Wellyn sisälle, taputtelin sitä hetken, ja lähdin sitten kotiin.http://lehtipolku.suntuubi.com/pics/smiles/s1.gif |
Vastaus:
Hauska tarina! Saat 25v€ tästä
-Tuisku |
|
|
|